Tavallinen ihminen kokkaa, vol 1: KAKKUJA

Helou!

Kiirettä on taas pitänyt. On se aika vuodesta, kun lasten koululla puuhataan joulumyyjäisiä ja vanhempainyhdistys järjestää sinne arpajaiset ja buffetin. Aivan uskomaton työmaa! Mutta palkitseva. En pois vaihtaisi. Valmistelen ennemmin vaikka 10 vuotta noita myyjäisiä kuin yhtään johtoryhmän raporttia työpaikalla.

Mutta. Tein tänään onnistuneita kokeiluja, kun piti kehittää jotakin gluteenitonta ja kananmunatonta leivonnaista kahvilaan. Seuraavat ohjeet ovat nopeita, helppoja ja valmistuvat mikrossa muutamassa minuutissa. Ja onnistuvat varmasti. Muffinitaikinan ohjeen olen saanut eräältä Tupperware-esittelijältä, kiitos hänelle. Ohje on pelastanut monet kahvikekkerit!

Gluteenittomat suklaamuffinit (laktoositon)

1,5 dl perunajauhoja
0,5 dl maissijauhoja
1 tl leivinj.
1,5 dl sokeria
3 rkl kaakaota
1 tl vaniljasokeria (halutessasi)
3 munaa
1,5 dl voisulaa, kasvirasvasekoitetta tms.

Sekoita kaikki aineet tasaiseksi taikinaksi kulhossa puuhaarukalla. Älä vatkaa.
Jaa taikina tasaiseksi 8-9 isoon amerikanmuffinivuokaan (tai useampaan pienempään).
Laita vuoka enintään puolilleen. Tarkista, että vuoat ovat mikron kestäviä!

Paista mikrossa 700 W teholla useampi muffini kerralla. Paistoaika enintään 2,5 - 3 minuuttia. Kokeile 2 minuutin kohdalla hammastikulla, miltä taikina tuntuu. Jos taikina ei jää tikkuun enää kiinni, mutta on vielä suht löysää, paista vielä noin puoli minuuttia, mutta älä enempää. Muffinsit jähmettyvät vielä jäähtyessään.

Koristele muffinit sokerikuorrutteella ja nonparelleilla tai tee niistä halutessasi kuppikakkuja näyttävämmillä kuorrutteilla.

Vinkki! Gluteenittomat muffinssit kestävät hyvin myös pakastamisen!

Vinkki! Voit paistaa taikinasta myös litteän mutakakun esim. mikron kestävässä uunivuoassa, paistoaika silloin n. 5-6 minuuttia. Ja vaihtamalla peruna- ja maissijauhot 2 desiin vehnäjauhoa saat ns. tavallisen (ei-gluteenittoman) taikinan.

Vinkki! Lisäämällä kakkuun suklaarouhetta saat vielä mehevämmän kakun. Kakun voi myös täyttää ja koristella täytekakuksi. Tässä pojan 10-vuotissynttäreille tekemäni Creeper-kakku, jonka sisällä on tämä 5 minuutin suklaakakku.

Piimäkakku ilman kananmunaa (laktoositon)

2 dl piimää
1 dl sokeria
1 dl siirappia
(sekoita piimä, sokeri ja siirappi keskenään)
1 tl kanelia,
0,5 tl kardemummaa
0,5 tl inkivääriä
1 tl neilikkaa
1 tl soodaa
3 dl vehnäjauhoja
(sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää nesteisiin)
1 dl voisulaa tai kasvirasvasekoitetta
(lisää taikinaan)

Sekoita kaikki ainekset kulhossa puuhaarukalla tasaiseksi taikinaksi. Älä vatkaa. Paista mikron kestävässä vuoassa n. 5-6 minuuttia.

Koristele jäähtyneenä tomusokerilla.


Nautitaan kahvin, teen, glögin, hyvän joulumielen ja ystävien kera!

Hyvää joulunodotusta!

t. tavallinen sisustaja

Makuuhuoneen makea värinmuutos

Hei vaan,

Makkarissamme rempataan. On rempattu jo pitkään. Viikonlopusta toiseen, arkisin ei jaksa. Jos hyvin menee, jouluun mennessä huone on valmis. Sitä ennen saatamme kuitenkin jo päästä sinne nukkumaan.

Tällä hetkellä tilanne on lupaava: huone on nyt maalattu. Alkuperäinen tarkoitus on siis täytetty. Kolme seinää on kermatoffeen värinen (Tikkurilan sävy "angora") ja yksi seinä tumman suklaan värinen (Tikkurilan sävy "sacher"). Rautakaupan poikakin sanoi miehelle sacherinväristä maalipönttöä ojentaessaan "kakkunne, olkaa hyvä". Jos olen siis aamuisin ylensyöneen näköinen, se johtuu vain hyvistä unista makeassa huoneessamme.

Mutta huone ei ole lähimainkaan valmis, ehei! Sinne tulee uusi sänky, johon tulee uudet patjat (uskomatonta päästä eroon noista lasten- ja koiranpissaamista lätysköistä). Sinne tulee myös uusi säilytysjärjestelmä. Jos tulee. Voi olla, että säilytysjärjestelmä meneekin uusiksi eteisessä, eikä makkariin tule yhtään mitään.

Paitsi litteä tv seinälle, uudet lukuvalot, uusi verhotanko, verhot, vuodetekstiilit ja hopsista! Kuulitte varmaan tuon hirveän vingahduksen. Se kuului luottokorteistani, jotka pelästyivät ja juoksivat kiljuen karkuun.

Ja tietenkin täysin miettimättä on tehosteväri. Että minkäväriset ne kaksi tyynyä tulevat olemaan, joilla kirkastetaan muuten ruskeansävyisen makuuhuoneen ilme. Ilman sisustussuunnittelijaa ei tästä kyllä pieni ihminen selviä. Voi voi. Toisaalta, Jyskin mainoksessa on alessa hyvännäköisiä kirkkaanoransseja tyynyjä...hmmm...

Eniten makkarin rempan edistymisessä harmittaa leirielämän päättyminen olohuoneessa.

Olen nukkunut siellä paremmin kuin pitkään aikaan missään. Meidän isoilla runkopatjoilla ovat viihtyneet paitsi omat lapset, myös näiden kaverit ja tietysti koiramme, joka ei tiedä parempaa nukkumispaikkaa kuin keskellä sänkyä, pää tyynyllä. Olkkarin leirissä ihanaa on ollut erityisesti rentous. Holtiton löhöäminen sängyillä, telkkaria tuijottaen liian pitkään iltaisin, kaikenlaista mussuttaen.


Never ever meidän uudessa makkarissa!





Tässä hieman kuvia makuuhuoneen metamorfoosista:

1. Lähtötilanne. Huoneen tyhjennys on jo käynnissä. Näistä vaaleansinisistä seinistä pitäisi päästä eroon. Ja tuosta sinänsä kivannäköisestä boordista. Tässä vaiheessa vielä ilahduttaa, että revittävänä on vain boordi, ei tapetteja.

 

2. No nyt se saatanan paholaisen keksintö (= boordi) on saatu revittyä pois seinästä. En tiedä, millä super gluella se on siihen aikanaan liimattu, mutta näin se lähti:

1. Ensin helposti päällimmäinen kerros, jossa on tuo kuva "hei...täähän lähtee helposti...."
2. Seuraavaksi kostutettiin tapetinpoistolitkulla noin 4 kertaa se pahvi, joka edelleen oli seinässä "ei v*ttu, millä tää on liimattu..."
3. Sitten raaputettiin sellasella jääraapan näköisellä työkalulla pahveja pois, ja jäljelle jäi liimakerros, joka kostutettiin vielä pari kertaa.
4. Lopulta raaputettiin maaleja sen verran kuin hauiksissa riitti höpöä "ei h**vetti, mä hion nää loput...

Tässä kuvassa näkyy se, mitä olemme saaneet kolmeen pekkaan viidessä tunnissa aikaan.

3. Pakkelointi ja hiominen. Listojen, ikkunanpuitteiden ja ovenkarmien teippaaminen. 2 x pohjamaalaus valkoisella. Ja niin edelleen.

4. Maalaus. Ensin vedettiin kolmeen seinään (kahteen kertaan) Tikkurilan Angoraa. Poika oli reippaana apurina :)

Ja yhteen seinään meni Tikkurilan Sacheria ("kakkunne, olkaa hyvä"). Tumma seinä piti vetää kolmeen kertaan. Kukaan ei kertonut, että jokainen telanveto näkyy kuivassa seinässä. Tosin en kysynyt keneltäkään...

5. Teippien irrotus ja tuhojen arviointi.

6. Vahinkojen korjaaminen. Useampi tunti meni, kun mies rapsutti sacherkakkua pois katosta ja kattolistasta sekä lisäsi sitä sinne tänne, mistä sitä sattui puuttumaan. Pojan kanssa irrotimme teipit kaikista mahdollisista paikoista ja saimme todeta, että maalarinteipillä on taipumus imeytyä alustaansa. Niinpä mattoveitsi, tärpätti ynnä muut liuottimet tulivat tutuiksi tuiki tavallisesta hankausvillasta puhumattakaan. Minulle, ei pojalle.

7. Lopulta jäljellä oli enää ikkunanpesun, imurointi ja lattianpesu. Ja nyt makkarissa näyttää tältä:

 

8. Valmis makuuhuone

Ja pari yksityiskohtaa...

Puuttuuhan tuolta vielä vaikka mitä: lukulamput, taulu, verhot, tv, lipasto.... mutta tärkein siellä kuitenkin jo on: kunnollinen sänky, jossa on todella hyvät patjat. Kaiken muun ehtii myöhemminkin.

Olemme tyytyväisiä.

Terveisin,
se tavallinen sisustaja

Legot paremmin esille

Moi,

Tänään laitettiin tuulemaan pojan huoneessa. Ostin nimittäin eräältä Facebookin kirppikseltä valkoisen Ikean Expedit-hyllykön, jossa on 25 lokeroa (5x5). Edelliset hyllyköt samalla paikalla olivat Ikean Trofastit, joissa oli värikkäitä laatikoita. Ne toimivat loistavasti, kun poika oli pieni ja elämä tapahtui lattiatasolla ja kaikki lelut olivat laatikoissa.

Mutta nyt pojan legorakentelu- ja -keräilyharrastus on vallannut niin paljon tilaa, että Trofastit ja kaikki mahdolliset pallit ja jakkarat olivat täynnä hienoja legorakennelmia, joita ei siis ollut tarkoitus purkaa, vaan ihailla. Lisäksi kirjoille piti saada lisää tilaa. Kaikenkaikkiaan pojan huone oli jo pitkään ollut jatkuva kaaos.

Kun hyllykkö osui silmiini kyseisellä kirppiksellä, tein siitä heti varauksen. Päätin Ikean ajatuksen mukaisesti ottaa myös seinätilan käyttöön!

Ja tänään hyllykkö tuli. Oli siisti, ei paljon "uutta häpee", kuten sanotaan. Olohuoneen lattian täytti valtava läjä valkoisia lautoja, puutappeja ja ruuveja, joille ei ollut kasausohjetta. Mutta otimme sen haasteena. Meillä oli nyt vähän isomman puoleinen legohyllykkö tehtävänä, mutta eiköhän se onnistu. Ja onnistuihan se, kun hetki mietittiin!

Koira tietysti yritti myös olla avuksi kaikin keinoin. Työnsi kuonoaan ruuvin ja meisselin väliin, nuoleskeli hikisiä rakentajia tai oli muuten vain häiriöksi.

Lopulta hylly oli kasassa ja pyyhitty ja paikallaan. Ja siitä tuli hieno!!  Vielä pitää ostaa alimmaiseen kerrokseen laatikoita, jotta saadaan niitä irtolegoja ja pikkuautoja johonkin survottuja. Kodin Ykkösen BOX-mallistossa on täsmälleen sopivankokoisia; ja myös Expedit-mallistossa löytyy sopivia laatikoita.

Tässä vielä kuva pojan huoneesta, uudesta hyllyköstä ja hetkellisestä siisteydestä:

Muuten...pelaako lapsesi Minecraft-peliä? www.emp.fi -osoitteesta saa edullisesti tilattua Minecraft-julisteita. Tilasin yhden (se maksoi jotain 6 euroa, samainen juliste toisaalla maksaa 20 euroa) ja kehystin sen itse (kehyksen hinta Robin Hoodissa n. 20 euroa). Niinpä poika sai tänään myös seinälle lempipelinsä hienon julisteen, se näkyy kuvassa tuolla Aku Ankan vieressä.

Eläköön hyvät ja edulliset ideat!

Eteinen vai aula?

No niin. Tässä eräänä päivänä mieheni totesi, että modemi on pakko siirtää keskeisemmälle paikalle eteiseen (vai aulako tuo on?) ja sanoi vaikka "jumalauta naulaavansa sen eteisen seinään". Meillä ei ole koskaan ollut mitään pöytää tai muutakaan laskutilaa sillä seinällä eteisessä, missä on puhelinpistoke. Siitä siis nuo voimasanat.

Seuraavana yönä sitten vessareissun jälkeen mietiskelin, että modemi seinässä perintöryijyn vieressä on kyllä aika perverssin näköinen, ja aloin miettiä muita vaihtoehtoja. Eteisessä oli toisella seinällä pieni lipasto, jossa säilytettiin lapasia ja pipoja. Olohuoneessa oli sille pari. Nämä lipastot olin ostanut puoli-ilmaiseksi työkaverilta, jolla oli pakkorakonen päästä niistä eroon muuton alla (melkein roskalava-ainesta siis :). Aloin miettiä voisiko lipastot laittaa eteisen pitkälle seinälle vierekkäin. Se tosin vaatisi miehen perintöryijyn poistamista kyseiseltä seinältä. Idea alkoi kypsyä ja sai yhä hurjempia muotoja, kunnes tuumailuni lopulta muuttui kuorsaamiseksi.

Aamulla ryhdyin tuumasta toimeen. Ryijy lähti tuulettumaan (jo oli aikakin), lipastot asettuivat hienosti vierekkäin, modemi löysi paikkansa kuin itsestään ja ylijäämälamppu, johon olin joskus ostanut Mäntsälän Pentikin alesta uuden varjostimen, löysi sekin tiensä lipastolle. Kun vielä pelastin hienon pitsiliinan siitä muovikassillisesta tavaraa, jonka anoppi antoi talvella kirpputorilla myytäväksi, oli lampun alle hieno liinakin laitettavaksi. Riisuttu seinä huutaa enää jotakin kaverikseen; taulua tai muuta, mutta ehkä siihen vielä löytyy jotakin.

Tässä on kuva lopputuotoksesta. Ei Avotakka-ainesta, mutta lämmittää mieltäni. Jos minulla joskus on varaa, ostan tuohon paremman lampun.

Oikeissa sisustusblogeissa tai -lehdissä neuvottaisiin tässä kohtaa, että eteisen ilmettä on myöhemmin helppo muuttaa vuodenajan mukaan "vaihtamalla tekstiilien väriä" tai "vaihtuvin asetelmin lipastolla", ja näinhän se on. Todennäköisesti vaihdan lampun alle jouluna punasävyisen liinan, pääsiäisenä keltaisen. Jos laskutilasta on pulaa, lipastolle saattaa etsiytyä joulutähti tai ruukkunarsissi. Tai konvehteja kauniiseen astiaan. Muuta tuskin jaksan tehdä.

Pientä kotoista puuhastelua tämä oli, kivaa ja edullista.

Alennusmyyntielämää

Hei,

Olen Sari, huolestuttavasti viittäkymppiä lähestyvä perheenäiti Mäntsälästä. Ja tämä on vaihtoehtoinen "sisustusblogi", jos tätä nyt voi sisustusblogiksi kutsua.

Olen pitkään huokaillen lukenut paitsi sisustuslehtiä, myös -blogeja, jotka tuntuvat kaikki tarjoavan utuisenrouheita näkymiä joko maalaisromanttisiin tai vaihtoehtoisesti skandinaavisen selkeisiin huoneisiin. Värivalikoima tuntuu viipyilevän valkoisen, mustan, helmenharmaan ja puun eri sävyissä; retroakin toki löytyy. Paitsi antiikkiin ja pohjoismaalaisiin laatumerkkeihin sisustajat luottavat kirpputoreihin, roskalavoihin ja perintöhuonekaluihin; Ikea on vähemmistössä tai sen käyttö perustellaan, jos sellaista sattuu omistamaan.

On ihanaa ja samalla tuskaista lukea sisustuslehtiä ja sistusblogeja. Kadehdin jokaiselta sivulta jotakin ideaa, haluaisin samanlaisen keittiön, samanlaisen sohvan, juuri samanlaiset pöydän ja tuolit ja taulut seinälle ja tyynyt sohvalle ja samanlaiset tekstiilit makuuhuoneeseen. Haluaisin samanlaiset brunssit vappupöytään, lapsille samanlaiset vaatteet ja samanlaisen kesäterassin, jossa nauttia rakkaan kanssa lattet syksyisessä ilta-auringossa. Haluaisin samanlaisen elämän. Onko sinulla koskaan tällaista tunnetta?

Minä en koskaan löydä roskalavalta muuta kuin roskaa sen kerran, kun roskalavalle satun vilkaisemaan. Yleensä en edes vilkaise. Yleensä olen aivan muualla kuin roskalavalla. Olen esimerkiksi ruokakaupassa tai Seppälän alennusmyynnissä. Tsägällä saatan olla kirppiksellä, josta en koskaan löydä mitään sisustamiseen kelpaavaa. Huutokaupoissa en kiertele, sinne tarvitaan mukaan myös asiasta innostunut puoliso. Perintöhuonekaluja ei ole perheeseen siunaantunut; joitakin pieniä esineitä kyllä, jotka toki ovat kauniita. Kotimme on suurelta osin vieläkin toisen perheen jäljiltä, vaikka yhdeksän vuotta tässä on jo asuttu. Mutta sisustaminen on pitkä projekti, kun perheestä ei löydy timpuria ja asuntolainahelvetin keskellä likviditeettikapeikko on loputtoman pitkä. Mistä siis apuja, kun kuitenkin kotia pitäisi pikku hiljaa vähän kohentaa ja muutoinkin mieli tekisi raikastaa ilmettä?

Tässä blogissani kerron, minkälaisia sisustusratkaisuja olen kehittänyt ja tulen kehittämään pikku rahalla (tai joskus harvoin vähän isommalla) tavalliseen keskivertokotiimme. Hyvät lukijani (kaikki kaksi), ehkä voimme joskus yhdessäkin vaihtaa ideoita. Itse olen ainakin jatkuvasti niiden puutteessa. Mutta ideoita odotellessa lähden laittamaan ruokaa lapsille.

Maistiaisiksi kuva monivuotisesta haaveestani, joka vihdoin toteutui:

Kun lapset kasvoivat ohi hiekkalaatikosta, tein siitä kasvimaan. Huokoinen kangas pohjalle, sitten lehtikompostista multaa pohjalle ja Biolanin mustaa multaa päälle säkkikaupalla ja eikun kylvämään. Kyllä kasvaa! Tuo aita ympärillä on meidän mäyräkoiraa varten, ettei se mene sinne mylläämään.