Olen Sari, huolestuttavasti viittäkymppiä lähestyvä perheenäiti Mäntsälästä. Ja tämä on vaihtoehtoinen "sisustusblogi", jos tätä nyt voi sisustusblogiksi kutsua.
Olen pitkään huokaillen lukenut paitsi sisustuslehtiä, myös -blogeja, jotka tuntuvat kaikki tarjoavan utuisenrouheita näkymiä joko maalaisromanttisiin tai vaihtoehtoisesti skandinaavisen selkeisiin huoneisiin. Värivalikoima tuntuu viipyilevän valkoisen, mustan, helmenharmaan ja puun eri sävyissä; retroakin toki löytyy. Paitsi antiikkiin ja pohjoismaalaisiin laatumerkkeihin sisustajat luottavat kirpputoreihin, roskalavoihin ja perintöhuonekaluihin; Ikea on vähemmistössä tai sen käyttö perustellaan, jos sellaista sattuu omistamaan.
On ihanaa ja samalla tuskaista lukea sisustuslehtiä ja sistusblogeja. Kadehdin jokaiselta sivulta jotakin ideaa, haluaisin samanlaisen keittiön, samanlaisen sohvan, juuri samanlaiset pöydän ja tuolit ja taulut seinälle ja tyynyt sohvalle ja samanlaiset tekstiilit makuuhuoneeseen. Haluaisin samanlaiset brunssit vappupöytään, lapsille samanlaiset vaatteet ja samanlaisen kesäterassin, jossa nauttia rakkaan kanssa lattet syksyisessä ilta-auringossa. Haluaisin samanlaisen elämän. Onko sinulla koskaan tällaista tunnetta?
Minä en koskaan löydä roskalavalta muuta kuin roskaa sen kerran, kun roskalavalle satun vilkaisemaan. Yleensä en edes vilkaise. Yleensä olen aivan muualla kuin roskalavalla. Olen esimerkiksi ruokakaupassa tai Seppälän alennusmyynnissä. Tsägällä saatan olla kirppiksellä, josta en koskaan löydä mitään sisustamiseen kelpaavaa. Huutokaupoissa en kiertele, sinne tarvitaan mukaan myös asiasta innostunut puoliso. Perintöhuonekaluja ei ole perheeseen siunaantunut; joitakin pieniä esineitä kyllä, jotka toki ovat kauniita. Kotimme on suurelta osin vieläkin toisen perheen jäljiltä, vaikka yhdeksän vuotta tässä on jo asuttu. Mutta sisustaminen on pitkä projekti, kun perheestä ei löydy timpuria ja asuntolainahelvetin keskellä likviditeettikapeikko on loputtoman pitkä. Mistä siis apuja, kun kuitenkin kotia pitäisi pikku hiljaa vähän kohentaa ja muutoinkin mieli tekisi raikastaa ilmettä?
Tässä blogissani kerron, minkälaisia sisustusratkaisuja olen kehittänyt ja tulen kehittämään pikku rahalla (tai joskus harvoin vähän isommalla) tavalliseen keskivertokotiimme. Hyvät lukijani (kaikki kaksi), ehkä voimme joskus yhdessäkin vaihtaa ideoita. Itse olen ainakin jatkuvasti niiden puutteessa. Mutta ideoita odotellessa lähden laittamaan ruokaa lapsille.
Maistiaisiksi kuva monivuotisesta haaveestani, joka vihdoin toteutui:
Kun lapset kasvoivat ohi hiekkalaatikosta, tein siitä kasvimaan. Huokoinen kangas pohjalle, sitten lehtikompostista multaa pohjalle ja Biolanin mustaa multaa päälle säkkikaupalla ja eikun kylvämään. Kyllä kasvaa! Tuo aita ympärillä on meidän mäyräkoiraa varten, ettei se mene sinne mylläämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti