Seuraavana yönä sitten vessareissun jälkeen mietiskelin, että modemi seinässä perintöryijyn vieressä on kyllä aika perverssin näköinen, ja aloin miettiä muita vaihtoehtoja. Eteisessä oli toisella seinällä pieni lipasto, jossa säilytettiin lapasia ja pipoja. Olohuoneessa oli sille pari. Nämä lipastot olin ostanut puoli-ilmaiseksi työkaverilta, jolla oli pakkorakonen päästä niistä eroon muuton alla (melkein roskalava-ainesta siis :). Aloin miettiä voisiko lipastot laittaa eteisen pitkälle seinälle vierekkäin. Se tosin vaatisi miehen perintöryijyn poistamista kyseiseltä seinältä. Idea alkoi kypsyä ja sai yhä hurjempia muotoja, kunnes tuumailuni lopulta muuttui kuorsaamiseksi.
Aamulla ryhdyin tuumasta toimeen. Ryijy lähti tuulettumaan (jo oli aikakin), lipastot asettuivat hienosti vierekkäin, modemi löysi paikkansa kuin itsestään ja ylijäämälamppu, johon olin joskus ostanut Mäntsälän Pentikin alesta uuden varjostimen, löysi sekin tiensä lipastolle. Kun vielä pelastin hienon pitsiliinan siitä muovikassillisesta tavaraa, jonka anoppi antoi talvella kirpputorilla myytäväksi, oli lampun alle hieno liinakin laitettavaksi. Riisuttu seinä huutaa enää jotakin kaverikseen; taulua tai muuta, mutta ehkä siihen vielä löytyy jotakin.
Tässä on kuva lopputuotoksesta. Ei Avotakka-ainesta, mutta lämmittää mieltäni. Jos minulla joskus on varaa, ostan tuohon paremman lampun.
Oikeissa sisustusblogeissa tai -lehdissä neuvottaisiin tässä kohtaa, että eteisen ilmettä on myöhemmin helppo muuttaa vuodenajan mukaan "vaihtamalla tekstiilien väriä" tai "vaihtuvin asetelmin lipastolla", ja näinhän se on. Todennäköisesti vaihdan lampun alle jouluna punasävyisen liinan, pääsiäisenä keltaisen. Jos laskutilasta on pulaa, lipastolle saattaa etsiytyä joulutähti tai ruukkunarsissi. Tai konvehteja kauniiseen astiaan. Muuta tuskin jaksan tehdä.
Pientä kotoista puuhastelua tämä oli, kivaa ja edullista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti