Eteinen vai aula?

No niin. Tässä eräänä päivänä mieheni totesi, että modemi on pakko siirtää keskeisemmälle paikalle eteiseen (vai aulako tuo on?) ja sanoi vaikka "jumalauta naulaavansa sen eteisen seinään". Meillä ei ole koskaan ollut mitään pöytää tai muutakaan laskutilaa sillä seinällä eteisessä, missä on puhelinpistoke. Siitä siis nuo voimasanat.

Seuraavana yönä sitten vessareissun jälkeen mietiskelin, että modemi seinässä perintöryijyn vieressä on kyllä aika perverssin näköinen, ja aloin miettiä muita vaihtoehtoja. Eteisessä oli toisella seinällä pieni lipasto, jossa säilytettiin lapasia ja pipoja. Olohuoneessa oli sille pari. Nämä lipastot olin ostanut puoli-ilmaiseksi työkaverilta, jolla oli pakkorakonen päästä niistä eroon muuton alla (melkein roskalava-ainesta siis :). Aloin miettiä voisiko lipastot laittaa eteisen pitkälle seinälle vierekkäin. Se tosin vaatisi miehen perintöryijyn poistamista kyseiseltä seinältä. Idea alkoi kypsyä ja sai yhä hurjempia muotoja, kunnes tuumailuni lopulta muuttui kuorsaamiseksi.

Aamulla ryhdyin tuumasta toimeen. Ryijy lähti tuulettumaan (jo oli aikakin), lipastot asettuivat hienosti vierekkäin, modemi löysi paikkansa kuin itsestään ja ylijäämälamppu, johon olin joskus ostanut Mäntsälän Pentikin alesta uuden varjostimen, löysi sekin tiensä lipastolle. Kun vielä pelastin hienon pitsiliinan siitä muovikassillisesta tavaraa, jonka anoppi antoi talvella kirpputorilla myytäväksi, oli lampun alle hieno liinakin laitettavaksi. Riisuttu seinä huutaa enää jotakin kaverikseen; taulua tai muuta, mutta ehkä siihen vielä löytyy jotakin.

Tässä on kuva lopputuotoksesta. Ei Avotakka-ainesta, mutta lämmittää mieltäni. Jos minulla joskus on varaa, ostan tuohon paremman lampun.

Oikeissa sisustusblogeissa tai -lehdissä neuvottaisiin tässä kohtaa, että eteisen ilmettä on myöhemmin helppo muuttaa vuodenajan mukaan "vaihtamalla tekstiilien väriä" tai "vaihtuvin asetelmin lipastolla", ja näinhän se on. Todennäköisesti vaihdan lampun alle jouluna punasävyisen liinan, pääsiäisenä keltaisen. Jos laskutilasta on pulaa, lipastolle saattaa etsiytyä joulutähti tai ruukkunarsissi. Tai konvehteja kauniiseen astiaan. Muuta tuskin jaksan tehdä.

Pientä kotoista puuhastelua tämä oli, kivaa ja edullista.

Alennusmyyntielämää

Hei,

Olen Sari, huolestuttavasti viittäkymppiä lähestyvä perheenäiti Mäntsälästä. Ja tämä on vaihtoehtoinen "sisustusblogi", jos tätä nyt voi sisustusblogiksi kutsua.

Olen pitkään huokaillen lukenut paitsi sisustuslehtiä, myös -blogeja, jotka tuntuvat kaikki tarjoavan utuisenrouheita näkymiä joko maalaisromanttisiin tai vaihtoehtoisesti skandinaavisen selkeisiin huoneisiin. Värivalikoima tuntuu viipyilevän valkoisen, mustan, helmenharmaan ja puun eri sävyissä; retroakin toki löytyy. Paitsi antiikkiin ja pohjoismaalaisiin laatumerkkeihin sisustajat luottavat kirpputoreihin, roskalavoihin ja perintöhuonekaluihin; Ikea on vähemmistössä tai sen käyttö perustellaan, jos sellaista sattuu omistamaan.

On ihanaa ja samalla tuskaista lukea sisustuslehtiä ja sistusblogeja. Kadehdin jokaiselta sivulta jotakin ideaa, haluaisin samanlaisen keittiön, samanlaisen sohvan, juuri samanlaiset pöydän ja tuolit ja taulut seinälle ja tyynyt sohvalle ja samanlaiset tekstiilit makuuhuoneeseen. Haluaisin samanlaiset brunssit vappupöytään, lapsille samanlaiset vaatteet ja samanlaisen kesäterassin, jossa nauttia rakkaan kanssa lattet syksyisessä ilta-auringossa. Haluaisin samanlaisen elämän. Onko sinulla koskaan tällaista tunnetta?

Minä en koskaan löydä roskalavalta muuta kuin roskaa sen kerran, kun roskalavalle satun vilkaisemaan. Yleensä en edes vilkaise. Yleensä olen aivan muualla kuin roskalavalla. Olen esimerkiksi ruokakaupassa tai Seppälän alennusmyynnissä. Tsägällä saatan olla kirppiksellä, josta en koskaan löydä mitään sisustamiseen kelpaavaa. Huutokaupoissa en kiertele, sinne tarvitaan mukaan myös asiasta innostunut puoliso. Perintöhuonekaluja ei ole perheeseen siunaantunut; joitakin pieniä esineitä kyllä, jotka toki ovat kauniita. Kotimme on suurelta osin vieläkin toisen perheen jäljiltä, vaikka yhdeksän vuotta tässä on jo asuttu. Mutta sisustaminen on pitkä projekti, kun perheestä ei löydy timpuria ja asuntolainahelvetin keskellä likviditeettikapeikko on loputtoman pitkä. Mistä siis apuja, kun kuitenkin kotia pitäisi pikku hiljaa vähän kohentaa ja muutoinkin mieli tekisi raikastaa ilmettä?

Tässä blogissani kerron, minkälaisia sisustusratkaisuja olen kehittänyt ja tulen kehittämään pikku rahalla (tai joskus harvoin vähän isommalla) tavalliseen keskivertokotiimme. Hyvät lukijani (kaikki kaksi), ehkä voimme joskus yhdessäkin vaihtaa ideoita. Itse olen ainakin jatkuvasti niiden puutteessa. Mutta ideoita odotellessa lähden laittamaan ruokaa lapsille.

Maistiaisiksi kuva monivuotisesta haaveestani, joka vihdoin toteutui:

Kun lapset kasvoivat ohi hiekkalaatikosta, tein siitä kasvimaan. Huokoinen kangas pohjalle, sitten lehtikompostista multaa pohjalle ja Biolanin mustaa multaa päälle säkkikaupalla ja eikun kylvämään. Kyllä kasvaa! Tuo aita ympärillä on meidän mäyräkoiraa varten, ettei se mene sinne mylläämään.